Kausi 2013 - Tällaista kiimaa aina olla tää vois

Takana ovat jo mitalijuhlat, kauden viimeinen ottelu sekä torijuhlat. Hiljalleen krapulaisimmatkin yksilöt alkavat heräillä koomastaan. Pelaajat ja valmennusjohto kuitenkin jatkavat aherrustaan vielä tämän viikon, ja mukana harjoituksissa on myös tuoreita testipelaajia. 2000-luvun riemukkain VPS-kausi päättyy virallisesti seuran päättäjäisissä lauantaina 2.11. tapahtumassa, jossa perinteisesti palkitaan kauden onnistujat. Myös Raidan varrelta-blogi tahtoo kantaa kortensa kekoon pienen arvion kautta, joten katsaus pelaajistoon on lienee paikallaan.

Maalivahdit:

Henri Sillanpää

Janne Henriksson

Karl-Filip Eriksson

Oma poika Henri Sillanpää palasi viime talvena kotiin, vaikka olisi voinut jatkaa ulkomailla ja kotimaassakin mm. HJK ja SJK tarjosivat rahakkaampaa sopimusta. Mies oli kuitenkin sanansa mittainen, ja kun tulevaisuuskin on vankasti Vaasassa, niin VPS-mieliset saivat vuonna 2012 aikaisen joululahjan. Tuota päätöstään paluusta Sillanpään ei varmasti ole tarvinnut katua, hyvä kausi sementoi paikkaa maajoukkueessa ja mitali kaulassa on helppo hymyillä. Ohjasi puolustusta rautaisella otteella, ja vaikka kauden loppupuolella nollapeliä ei tahtonut tulla millään ennen sitä legendaarista Jaro-voittoa, niin kyseessä on ehdottomasti liigakauden paras maalivahti. Pilvi Henriksson voi hänkin olla tyytyväinen urakkaansa, kevään ottelut liigassa sujuivat hyvin, mutta ykkösvahti piti paikkansa tällä kertaa ansaitusti. Pääosin kautensa lainalla Närpiön Kraftissa pelannut nuori Karl-Filip Eriksson sai hänkin tehdä liigadebyyttinsä kauden päätöspelissä Maarianhaminassa. Siitä ei paljoa kerrottavaa jälkipolville jäänyt, mutta nuorukaisen tulevaisuus näyttää valoisalta siitä huolimatta

Puolustajat:

Ville Koskimaa

Jyrki Saranpää

Antti Uimaniemi

Jesper Engström

Atte Hoivala

Karsten Smith

Cheyne Fowler

Kuutti Mujunen

Tomi Paananen

Vepsu tuskaili talvella topparihankintansa kanssa, sillä sen rapakon (ei, en tarkoita nyt Itämerta) toiselta puolelta tullut Karsten Smith ei suoraan sanoen vakuuttanut talven harjoitusotteluissa. Liigacup sujui yhtä murheellisesti kuin muullakin joukkueella, mutta syystä tai toisesta kevät muutti kaiken. Alkukaudesta Smith ja Koskimaa muodostivat liigan pitävimmän parivaljakon keskustassa. Isot miehet siivosivat kaiken maalla, merellä ja ilmassa, kunnes Smithin kausi päättyi loukkaantumiseen kesällä. Muutenkin puolustus piti hyvin, vaikka laitapakit olivat ajoittain suurissa ongelmissa. Vepsun monipuolinen ja kurinalainen prässi sekä erityisesti prässitasojen aktiivinen vaihtaminen otteluiden sisällä vähensi painetta keskustassa, mikä helpotti kapealla ringillä toimineen Vepsun vaihtoehtoisia toppareita (kokeilujärjestyksessä Saranpää, Hoivala, Mujunen, Fowler) näiden hypätessä mukaan valkoisten viivojen sisäpuolelle usein jopa hieman yllättäen.

Laitapakkien vaikeuksista puhuminen muusta pelistä irrallisena osana on tietysti kohtuullisen epäreilua, mutta pyritään silti käymään yksilöitä läpi kollektiivin sijaan. Sympaattinen Uimaniemi aloitti kauden erittäin vaisusti, mutta hänen kohdallaan peli piristyi kauden edetessä sitä mukaa kuin vasemman laidan tilanne stabilisoitui paitsi pallollisen pelaamisen, niin myös pelaajavalintojen osalta. Muista paljon pelanneista Jyrki Saranpää oli, no, Jyrki Saranpää, legenda. Engström kävi elämänsä suurinta taistelua toisaalla, ja vaikka hän kykeni ihailtavasti pelaamaan hyvällä tasolla jopa hämmentävän monta peliä, niin kokonaisia pelejä kertyi ymmärrettävistä syistä vain pari. Kuopiosta saapunut U21-maajoukkueen vakiomies Atte "se lentopallokoutsin poika" Hoivala ei tuntunut pääsevän koko kaudella kunnolla rytmiin. Odotettiin monipuolista ja modernia laitapakkia, mutta saatiin poikanen, jolla oli suuria vaikeuksia 1v1-puolustamisessa, pelinavaamisessa sekä juoksujensa ajoituksissa, eivätkä sopeutumista uuteen kaupunkiin ja seuraan ainakaan helpottaneet alati riesana olleet pikkuvaivat kropassa

Keskikenttä ja laiturit:

Sebastian Strandvall

Anthony Dafaa

Tony Björk

Patrik Lomski

Jordan Seabrook

Grant Kerr

Ville Luokkala

Niki Lammi

Keskikenttä osoittautui kaudella 2012 akilleenkantapääksi, kun pelinavaaminen ja sitä kautta rakenteluvaiheeseen pääseminen osoittautui Vepsulle ylivoimaisen vaikeaksi heti topparina avaamisesta pitkälti vastanneen Liam O'Neilin poistuttua kauas sivistyksestä piiloon saarten sumuihin. Talvikaudella paikkojen uusjako aiheutti myös melkoista turbulenssia, kun keskustaan avauksen pelaajaksi vasta vammastaan toipumassa olleen Björkin rinnalle suunniteltu Fowler loukkaantui niin pahasti, että uran loppu oli jo erittäin lähellä. Dramaattinen tilanne pysyi hämmentävän hyvin piilossa myös medialta, ja VPS löysi valtavan testirumban kautta itselleen korvaajan. Ruotsin kolmosta pitäisi ilmeisesti tarkkailla enemmänkin, sillä keskikentän pohjapelaajaksi hankittu Anthony Dafaa teki vaikutuksen heti alkuun jopa alimittaisessa Junkohallissa. Kenialaisen lisäksi onnistujiin on ehdottomasti laskettava seuran sisäisen tehopörssin voittanut kapteeni Sebastian Strandvall, joka näytti vihdoin ymmärtävän mihin Vaasan Palloseuran maineikkaan raitapaidan pukeminen velvoittaa. Seban työmäärä oli täysin eri planeetalta viime vuoteen verrattuna, ja tulokset voi lukea tilastoista. Ilahduttavaa oli myös Gerbyn tiikeri Tony Björkin piristyminen syksyn ratkaisupeleissä. Vakava akillesjänteen katkeaminen näkyy edelleen ajoittain liikkeessä, mutta pää kesti ratkaisupaikoissa ihailtavan hyvin, mistä paras osoitus on tietysti upea pilkku Jaron verkkoon lopulta mitalin ratkaisseessa ottelussa. Kaksi muutakin alkuun vain koeajaksi hankittua ulkomaalaisvahvista onnistui mainiosti. Seabrook vakiinnutti paikkansa vasempana laiturina syksyn jatkopeleissä ja teki kiitettävän kasan maaleja. Skotti Grant Kerr taas taituroi muutaman elintärkeän maalin Hietalahdessa, ja kykeni tuomaan hieman erilaisen vaihtoehdon keskustaan. Ville Luokkalan rooli jäi harmittavan vähäiseksi, ja Patrik Lomskin vaivat varjostivat suhteellisen lupaavasti alkanutta kautta.

Hyökkääjät:

Oluwatomiwo "Tomi" Ameobi

Steven Morrissey

Jarno Parikka

Miika Niemi

Bamo Alfat

Kauden alussa Vepsun iskevä osa koostui paperilla kolmikosta Parikka-Ameobi-Seabrook, mutta hyökkääjienkin kohdalla tilanne eli jatkuvasti pelipaikkamuutosten ja loukkaantumisten vuoksi. Murtavien syöttöjen ja tilan luomisen kannalta tärkeän Parikan loukkaantuminen sattui pahaan aikaan, kun korvaajaa ei käytännössä vielä ollut, eivätkä Ameobin ja Seabrookin kemiat varsinaisesti kohdanneet. Ei ihmekään, toinen aloitti pelaamisen vakavissaan vasta 14-vuotiaana, ja toiselle ei ole Amerikassa peliä juuri opetettu. Näihin faktoihin peilaten VPS sai pelaajistostaan huikean paljon irti, ja buusti Morrisseyn saapumisesta ilmiselvästi vaikutti myös muutamiin pelaajiin. Ameobi teki alkukaudestakin monia asioita oikein target-pelaamisen suhteen, mutta se kuuluisa suuri yleisö ei näitä asioita kyennyt huomaamaan, ei vaikka Okakin niitä asioita julkisesti kuulutti. Hyökkääjän rooli on Suomessa raaka ja nähdään ilmeisen yksipuolisena... Tomi kuitenkin vastasi huutoon upeasti, ja täytyy muistaa, että yhdeksällä maalilla Ameobi on tuolla luvullaankin tuoreimman liigataipaleen toiseksi paras maalintekijä Vepsussa, edellään vain muuan Steven Morrissey. Niin, tuo jamaikalainen velikulta tuli, näki ja voitti, mutta rooli varmasti yllätti monet. Steven kärsi saapumisensa jälkeenkin vielä nivus- ja pohjevaivoista, ja avauksen paikan saadessaan Vepsun peli ei vakuuttanut alkuunkaan. Morrisseyn ongelmana olivat hänen hyvät puolensa, murtautumisvaiheessa Vepsun pelaajat, kenties vanhasta muistista, vaikuttivat luottavan liikaa yhteen mieheen. Pahimmillaan tämä johti hyppäämiseen rakenteluvaiheen ohi, kun Steveniä haettiin jatkuvasti syvyyteen muista muuttuvista tekijöistä riippumatta. Morrissey olikin hieman yllättäen vaarallisimmillaan tullessaan kentälle vasta vaihdosta. Yhdistelmä väsyneitä pakkeja ja hyökkääjän hyviä henkilökohtaisia taitoja sekä nopeita jalkoja oli usein tappavan tehokas, lisätietoja voi kysellä vaikkapa KuPS:n puolustajilta... Kokonaisuutena Vepsun maalit jakautuivat aiempaa vuotta tasaisemmin ja hyökkäyspeli oli monipuolisempaa, joten lupaavia merkkejä ensi vuotta ajatellen löytyy myös reilusti.

Yhteenveto:

Pohdin kauden pelaajaa pitkään, sillä onnistujia joukkueesta löytyi useita. Sillanpää, Ameobi, Strandvall, Koskimaa, Saranpää ja Engström onnistuivat kukin tahoillaan hyvin tai osan kohdalla jopa loistavasti, mutta yksi on silti nostettava hieman edelle. Kenialainen soturi Anthony Dafaa tuli, voitti ja syötti omille. Hänet on nostettava esille erityisesti, koska hän helpotti myös muiden pelaamista huomattavasti. Kenttätasapainon kannalta useimmiten mestarillisesti sijoittunut Dafaa oli ratkaisevassa roolissa paitsi toppareita tukevana pallonvoittajana keskustassa, niin myös elintärkeässä roolissa pelinavaamisessa ja jopa rakentelussa toimiessaan kierrättäjänä keskellä. Dafaa sijoittui koko kauden hyvin pelattavaksi, ja mikä tärkeintä, hänen peliasentonsa oli lähtökohtaisesti aina positiivinen. Edes erittäin harmillinen polvivaiva ei kyennyt pitämään Dafaa'ta poissa liigaeliitistä, vaan mies pelasi vahvasti teipattunakin ratkaisevassa roolissa mitalitaistossa. Fyysisesti järkälemäisen Dafaan kausi oli todellinen tuhkimotarina vaikeuksista voittoon, ja on harmillista kuinka aliarvostettuja hänen kaltaisensa pelaajat usein ovat. Minun mielestäni Dafaa oli paras raitapaidan päällensä pukenut keskikenttäpelaaja sitten Jyrki Huhtamäen, ja jo se on sellainen meriitti jonka pitää riittää valintaan.

Valmennus ja seurajohto:

Olli Huttusen kokoama palapeli perustui tuttuihin peruselementteihin, kuten vanhalta veskarilta sopii odottaakin. Muut voivat syyttää vaikka millaiseksi nihilistiksi, mutta faktaa on, että Huttusen tapa myös toimii ainakin liigatasolla. Muuten ihmettelen mediassa runsaasti esiintynyttä fraasia siitä kuinka Vepsu voitti mitalinsa lähinnä tiiviin puolustuksensa ansiosta. Katsokaapa niitä tilastoja ja pelejä hieman tarkemmin, ei se nyt mitään hannutourumaista ääripuolustamista ollut! Kuten sanottu, maalit jakautuivat varsin terveen jakauman mukaisesti, mutta hyökkäyspäässä jäi vielä paljon parannettavaakin, alakerrassa homma taas toimi mitä selkeimmin. Runsaasti erikoistilanteista maaleja tehnyt VPS voi kiittää myös JVK:taan suorittavaa Petri Vuorista, joka vastasi erikoistilannepelaamisen suunnittelusta kauden ajan. Ensi vuonna Vuorinen luopuu toimestaan A-junioreiden valmentajana, joten odotamme mielenkiinnolla mitä nämä tekijät saavat vuoden päästä aikaiseksi erityisesti Euroopassa.

Seurajohto kykeni jälleen kerran hoitamaan työnsä hienosti, ja tällä kertaa tehtiin varsinainen jätti-investointi Steven Morrisseyn muodossa. Aika oli täysin oikea, joten ei voi kuin olla ylpeä erinomaisesta työstä siellä päässä. Edelleenkään ei voi kylliksi korostaa, kuinka pitkän ja raskaan työn tulos tämä mitali oli. Huollon puolelta on myös aika kiittää kahta eläköityvää VPS-ikonia. Pitkäaikainen joukkueenjohtaja Jouko "Takku" Jokinen jää eläkkeelle, ja samoin tekee huoltajana kauan toiminut Juha "Julma" Grönholm. Sydämelliset kiitokset molemmille pitkästä urasta Vaasan Palloseurassa, leppoisia eläkepäiviä! Tyylikkäämmin tuskin voi estradilta poistuakaan, mutta nähdään toki silti jo ensi talvena liigacupin peleissä, tällä kertaa katsomon puolella. 

Tulevaisuus:

Vilkaisu menneisyyteen on ehdottomasti investointi nykyisyyteen ja tulevaan. Siksi en malta olla käsittelemättä hieman myös tulevaisuutta. Varmoja lähtijöitä em. ansiokkaan taustaduon ja paljon puhutun Jyrki Saranpään lisäksi on vain muutamia. Ville Luokkalan optiota ei käytetä, ja samoin näkemiin sanotaan Karsten Smithille. Varmasti myös molempien pelaajien osalta parempi näin. Optio tulevasta vuodesta löytyy Tomi Ameobilta ja Patrik Lomskilta, mutta päätöksiä näiden käyttämisen suhteen ei ole vielä kuulunut. Tulijoiden osalta syväkurkut ovat kehuneet muutamia testipelaajia, mutta tunkua joukkueeseen löytyy muualtakin. Muutamia jatkosopimuksia julkistettaneen jo hyvinkin nopeassa aikataulussa, ja uusienkin pelaajien osalta jotain saattaa tapahtua jo aivan välittömässä lähitulevaisuudessa. Palataan näihin asioihin ja tulevan juhlavuoden joukkueen kokoamiseen seuraavassa blogipostauksessa.